Havaintoja Taidelainaamosta-blogi

Taiteilijatapaaminen Atte Pajun kanssa

Atte Pajun työhuoneen seinäpinta-ala on tehokkaassa käytössä. Jonnekinhan ne teokset on varastoitava, taiteilija toteaa.

Seinille on ripustettu maalauksia ja eri tekniikoita yhdistelemällä tehtyjä teoksia viime vuosilta. Tänä vuonna on syntynyt sarja valokuvan ja maalauksen yhdistelmiä. Toisissa teoksissa Paju on yhdistellyt serigrafiaa ja maalausta samaan tapaan kuin parissa Taidelainaamostakin löytyvässä teoksessaan (Kassiopeijan bakkanaalit ja Kassiopeijan bakkanaalit II). Lisäksi hänen työhuoneeltaan löytyy vesivärimaalauksia. Paju kokeilee monenlaista, se pitää tekemisen mielenkiintoisena.

Yhteistä näille eri keinoin toteutetuille teoksille on ainakin ääriviivan käyttö, kirkkaat ja selkeät värialueet sekä surrealistiset aihevalinnat.

Taiteilijalla on ollut nyt useamman kuukauden mittainen tauko työskentelyssään. Mielessä on kuitenkin paljon uusia ajatuksia ja ideoita. Tiedossa on myös uusien välineiden ja tekniikoiden kokeilua: puunveisto ja digitaalinen piirtäminen, ja täysin uutena tekniikkana perehtymistä odottaa grafiikan klassikkomenetelmä puupiirros.

Pajun aikaisemmat puuveistokset ovat olleet suurikokoisia ja moottorisahalla veistettyjä. Seuraavat tulevat olemaan pienempiä ja niitä varten hänellä on jo hankittuna uudet taltat. Hän mainitsee puun olevan armoton materiaali, sillä kerran poistettua puunpalaa ei enää saa kiinnitettyä uudelleen.

Myös maalaus akryylilevylle on tietyllä tapaa armoton tekniikka. Siinäkään teoksen korjailu ei ole mahdollista, päälle ei voi maalata. Moni lainaamon kävijä onkin ollut kiinnostanut Pajun maalausten syntyprosessista. Akryylilevylle tehtyjen maalausten pinta on miltei epätodellisen sileä. Miten nämä on siis tehty? Maalausjärjestys on käänteinen, eli ensiksi maalattu tulee näkymään teoksessa päällimmäisenä, heti akryylipinnan alla. Hän kertoo maalaavansa ensin ääriviivat, joiden jälkeen tulevat värit.

Paju kertoo, että töissä näkyvät vaikutteet hänen mielenkiinnonkohteistaan, joita ovat muun muassa progressiivinen musiikki, scifi ja surrealismi. Teostensa yhdistäväksi elementiksi hän mainitsee sarjakuvamaisuuden ja ”maxernstmäisen horisontin”. Sen syvällisemmin taiteilija ei lähde teostensa sisältöjä avaamaan, vaan luottaa katsojan itsenäisiin tulkintoihin.

  

Vuodesta 2015 lähtien Atte Pajun vastuulla on ollut myös Parikkalan patsaspuisto. Sen hoitamisesta on tullut hänelle taiteen tekemisen lisäksi toinen työ. Patsaspuistosta kuuluu nyt iloisia uutisia, sillä viime keväänä puistoon kohdistuneen ilkivallan jälkeen patsaat on saatu kunnostettua ja paikalliset yritykset lahjoittivat puistoon valvontakamerat.

Atte Pajun työhuoneella lokakuussa 2020.Atte Pajun teoksia taidelainaamossa:
http://www.e-ktaidelainaamo.fi/category/taiteilija/paju-atte/

Posted by in Blogikirjoitus, Yleinen

Annina Kettunen, Kokemus + keho -sarja

Annina Kettusen pienissä posliiniveistoksissa jätetään kiinnostavalla tavalla paljon katsojan ajatuksen täydennettäväksi. Muodot ovat viitteellisiä, mutta silti tuttuja ja tunnistettavissa. Lasitettu musta posliini luo kauniita, vaihtelevia pintoja ja värejä. Syysauringon paistaessa sisään Taidelainaamon ikkunasta veistosten pinnoille syttyy vielä uusia vivahteita.

Annina Kettunen, 5 kpl veistoksia Kokemus + keho -sarjasta (2018)

Toisiinsa kietoutuneet ihmishahmot ovat kuin muistutuksia läheisten ihmissuhteiden tärkeydestä, turvapaikasta muuttuvan maailman myllerryksessä. Osa sarjan hahmoista vaikuttaa olevan yksin, omaan maailmaansa sulkeutuneina. Ja kaikista näistä voi löytää vielä tuhat muutakin tulkintaa!

Annina Kettunen, 3 kpl veistoksia Kokemus + keho -sarjasta (2018)

Kokemus + keho on mielenkiintoinen veistossarja, jossa jokainen yksittäinenkin veistos kertoo omaa tarinaansa. Näiden veistosten lisäksi Annina Kettuselta löytyy Taidelainaamosta yksi kehystetty piirros. Se on nimeltään ”Hengitysharjoituksia II” ja se on koristettu lyöntimetallilla.

http://www.e-ktaidelainaamo.fi/category/taiteilija/kettunen-annina/

Posted by in Blogikirjoitus

Jussi Nykänen, Verenperintö

”Verenperintö” on yksi monista Jussi Nykäsen teoksista Kaakon taidelainaamossa.

Teoksen tunnelma on salaperäinen; samaan aikaan hiljainen ja pysähtynyt mutta toisaalta taas ikään kuin odotuksesta jännitteinen. Vaikuttaa siltä, kuin parhaillaan tai pian olisi tapahtumaisillaan jotain suurta ja samaan aikaan hyvin tuttua, arkipäiväistä. Mielikuvitusta kutkuttava teos!

 

Jussi Nykänen, Verenperintö (2011)

Verenperintö-teoksessa on yhdistelty kahta erilaista taidegrafiikan menetelmää sekä pastellia. Monotypialla toteutetuksi arvelen ainakin munankuoresta esiin pistävää putkiloa, kun taas maaston painojälki näyttää xerolitografialta. Mutta entäs se pastelli? Menetelmät sulautuvat toisiinsa saumattomasti ja niiden rajoja onkin mielenkiintoista yrittää löytää.

http://www.e-ktaidelainaamo.fi/category/taiteilija/nykanen-jussi/

Parhaillaan Taidekeskus Idässä on esillä Jussi Nykäsen näyttely ”Nahanluoja”. Näyttelyn päättymispäivänä eli tämän viikon lauantaina on mahdollista tavata taiteilijaa viimeisellä aukiolotunnilla.  Siispä: tervetuloa taiteilijatapaamiseen Idässä lauantaina 17.10.2020, kello 13-14!

Posted by in Blogikirjoitus, Yleinen

Sini Kosonen, The Slowest Motion 1

Haluan esitellä Sini Kosonen vuonna 2016 tekemän kauniin piirustuksen, The Slowest Motion 1:n.

Tämä herkkä teos on toteutettu hiilellä ja lyijykynällä paperille, ja se on kooltaan 87 cm x 68 cm. Teoksen tekemiseen on varmasti kulunut todella paljon aikaa jo ihan koonsakin puolesta. Kuvassa on putoava kangas, ja se on piirretty niin tarkasti, että kankaan voi melkein tuntea. Myös kankaan keveys on kuvattu niin hyvin, että voi selkeästi kuvitella kuinka se jatkaisi liikettään. Taiteilija on todellakin osannut vangita hetken. Ihailen, kuinka kuvassa näkyvät sävyt puhtaan valkoisesta täysin mustaan. Mielestäni on hyvä, ettei tausta ole tasaisen musta, vaan siinäkin näkyy sävyeroja. Piirustusjälki on mielestäni ihan uskomatonta, eikä teoksessa ole mitään mistä en pitäisi. Toivonkin, että Kaakon taidelainaamoon saataisiin lisää teoksia lahjakkaalta Siniltä.

Tämä on toistaiseksi viimeinen kirjoitukseni Kaakon taidelainaamon blogiin. Harjoitteluni täällä päättyy, ja vaikka olenkin viihtynyt, niin pian on aika palata takaisin koulun penkille. Taidekeskus Itä on ollut todella inspiroiva harjoittelupaikkana; olen päässyt tutustumaan asiakkaiden lisäksi myös muihin taiteilijoihin sekä saanut olla päivittäin taiteen ympäröimänä. Taidelainaamon arki on myös tullut hyvin tutuksi. Tästä kaikesta innostuneena palaan hyvillä mielin omien projektieni pariin.

 Ihanaa loppukesää ja alkavaa syksyä!

– Hanna

Posted by in Yleinen

Taiteilijatapaaminen Risto Hämäläisen kanssa

Pääsin tapaamaan keraamikko Risto Hämäläisen, Ruukkujen 1 – 4 tekijän.

Risto yllättää kertovansa opiskelleensa ensin puutarhuriksi, ja sitten vasta keraamikoksi! Toisaalta taas Riston töissä näkyy selvä yhteys luontoon, ja inspiraatioista puhuttaessa hän kertoo eräiden ruukkujen mallina olleen torvisienen. Lukemattomia näyttelyitä sekä Suomessa että ulkomailla pitänyt Risto kertoo käyneensä mm. Kiinassa viisi kertaa. Nykyään hän on kuitenkin jäänyt taiteilijaeläkkeelle, eikä tiedossa ole milloin kaksimetrinen, puupolttoinen keramiikkauuni lämmitettäisiin seuraavan kerran. Noin 35 vuotta alalla ollut Risto kertoo, ettei ole tehnyt keramiikkaa kolmeen vuoteen, muttei ole missään nimessä myymässä työkalujaan pois.

Taiteilijaeläke on helpottanut elämää hurjasti, Risto hymyilee. Risto asuu Savitaipaleella ja nykyään mm. hoitaa mehiläistarhaa, ja elämästään kertoessaan alan itsekin miettimään, mihin sijoitun valmistumiseni jälkeen. Puhumme siitä, kuinka suurin osa Suomen taiteilijoista asuu Helsingissä, mutta muuallakin on mahdollista pärjätä. Omakotitalo ja oma rauha kuulostavat kieltämättä ihanteellisilta. 

Kuva: Risto Hämäläinen

Mietin myös, ettei kaksi metristä puu-uunia mihin tahansa laitetakaan. Kuuntelen mielenkiinnolla kuinka uuni toimii keiloineen, ja haluan ehdottomasti päästä joskus polttamaan myös omia teoksiani sellaisessa. Minulla on kuitenkin vielä pari vuotta koulua jäljellä, ja  Risto muistuttaakin, ettei vielä senkään jälkeen ole mikään kiire löytää omaa paikkaansa. Sitä voi miettiä ihan rauhassa vielä useampia vuosia.

 

Luonto näkyy teosten lisäksi myös itse teoskuvissa, ja suosittelen ihan jokaista katsomaan Riston nettisivut läpi. Teokset on kuvattu mitä kauniimmissa paikoissa, ja ruukkuja on kuvattu jopa jäällä ja veden alla! Risto kertoo, että luonto antaa teokselle myös helpommin hahmotettavat mittasuhteet; studiossa kuvatuista töistä kun ei aina selviä, minkä kokoisia ne ovat. Uskomattoman hienoista kuvista inspiroituneena päätän itsekin alkaa kuvaamaan enemmän teoksiani ulkona studion sijaan.

Kuva: Risto Hämäläinen

Kyselin Ristolta vinkkejä opiskelijoille, ja hän kehottaa opiskelijoita opettelemaan tekniikat hyvin sekä tekemään omaa juttuaan rohkeasti. Kannattaa myös varautua siihen, että aluksi rahat voivat olla todella tiukassa. Useita apurahoja saanut Risto kertoo, että apurahoja hakiessa ei kuitenkaan kannata lannistua jos ei vielä ensimmäisillä kerroilla tärppää, vaan hakea sinnikkäästi uusia.

Ruukku 3                      keramiikka                            2012/2019

Edellisessä kirjoituksessani pohdin, kuinka Ruukut 1 – 4 on toteutettu. Risto kertoo levytekniikasta, sekä kuinka on leventänyt ruukkuja yläosista. Aluksi ruukut 2 – 4 olivat sisältä kokonaan punaiset, mutta taiteilija lasitti ne uudelleen ollessaan tyytymätön väriin. Risto myös näyttää kuinka on yhdistänyt erilaisia savilaatuja ruukuissaan, ja kerron kuinka vanhemmat opiskelijat ovat pelotelleet teosten räjähtävän jos käyttää useampaa savea samaan työhön. Tähän Risto vastaa hymyillen, että kaikki on tietysti mahdollista, mutta hänen teoksensa ovat suurimmaksi osaksi säilyneet ehjinä. Kuitenkin pitää ottaa huomioon, että eri savet kutistuvat eri suhteissa.

Riston teoksia on ollut Kaakon taidelainaamossa jo lähes 10 vuotta, ja niitä on myyty useita kappaleita. Risto kuitenkin myöntää, ettei raha ole ainoa syy lainaamon jäsenenä olemiseen; hänestä on hienoa, että hänellä on teoksia esillä julkisesti.

 

Hanna

Posted by in Yleinen

Risto Hämäläinen, Ruukut 1 – 4

Ruukku 1   keramiikka    26 x 38 cm   2012/2019

Riston töitä katsellessa alan itsekin haikailemaan keramiikan työstön pariin ja mietin, josko kotona olisi vielä savea jäljellä. Taidelainaamossa on esillä Riston neljä keraamista ruukkua, joissa on jotain todella kiehtovaa. Katse seuraa pinnan uria, ja tekisikin mieli kiertää teoksia ja juoksuttaa sormia pinnalla. Näissä on todella selkeä liikkeen tuntu. Ulkopuolelta ruukut ovat rusehtavat ja rosoisten urien peittämät, kun taas sisältä kiiltävän sileät, joko mustan tai tumman punaisen ja sinisen sävyissä. Ruukkuihin haluaa kurkistaa sisälle, ja tasainen, kiiltävä pinta rauhoittaa ulkopuolen elävyyttä. Ruukkujen sisäpuoli muistuttaa minua jollain tavalla avaruudesta. Liikettä löytyy pinnan lisäksi myös muodosta; varsinkin Ruukku 1 näyttää kääntyvän ja vääntyvän tavalla, joka tuntuu uhkaavan painovoimaa. Ruukut alkavat pohjalta kulmikkaina, mutta pyöristyvät ylöspäin, toiset enemmän kuin toiset. Matalin on 23 cm ja korkein 54 cm, joten ihan pienistä teoksista ei ole kysymys. Kiinnostaisi tietää kuinka työt on toteutettu, ja pohdinkin tätä useampaan otteeseen. Onnekseni pääsinkin tapaamaan taiteilijan, ja myöhemmin tulen kertomaan mistä puhuimme Riston kanssa. Vaikka ruukut ovat vaikuttavia jo kuvissa, kannattaa niiden herkullisia yksityiskohtia tulla tarkastelemaan lainaamoonkin.

– Hanna

Posted by in Blogikirjoitus, Yleinen