Santtu Määttäseltä löytyy Taidelainaamosta kolme kumivedosta, joista tällä kertaa käsittelen teosta nimeltä Nafnlaus. Kumivedostus on vanha valokuvaustekniikka, jossa jokainen värikerros valotetaan kuvaan erikseen arabikumin kanssa. Tekniikka on harvinainen, eikä lainaamosta löydy kumivedoksia yhdeltäkään toiselta taiteilijalta. Teos on kooltaan 23 x 64,5 cm maisemakuva, ja se on tehty vuonna 2016. Ajattelin ensin Nafnlausin olevan paikan nimi, mutta nokkelasti teoksen nimi onkin islanniksi nimetön. Tietynlaista nimettömyyttä ja äänettömyyttä, jopa äärettömyyttä teos tuntuukin kuvastavan.
Nafnlaus todella herättää mielenkiinnon jo kauempaa katsoessa, ja sitä tekee mieli mennä katsomaan aina vaan lähempää. Kuvaa katsoessa sanat katoavat. Siinä on jotain todella rauhoittavaa ja vaikuttavaa, enkä millään uskoisi paikan olevan oikeasti olemassa. Myös jälki on aivan omaa luokkaansa; teoksessa näkyvät paikoittain siveltimen vedot, mikä on mielestäni mielenkiintoinen ominaisuus. Taiteilijan kätten jäljen näkeminen konkreettisesti saa teoksen tuntumaan jollain tavalla läheisemmältä. Nafnlauksesta löytyy sekä mystistä utuisuutta että teräviä linjoja. Kieltämättä kuvaa katsoessa hiipii pieni kateus sydämeen, pääsisipä itsekin joskus kokemaan jotain näin hienoa. Santulta löytyy lainaamosta kumivedosten lisäksi yksi bromoil-vedos. Bromoil-vedos on mustavalkovedos joka valkaistaan, syövytetään ja kovetaan, minkä jälkeen pintaan laitetaan öljypohjainen väri.
Kaikki kuvat ovat kehystettyjä ja valmiina kotiin vietäviksi.
– Hanna
