Mari Koskela

Taiteilijatapaaminen Atte Pajun kanssa

Atte Pajun työhuoneen seinäpinta-ala on tehokkaassa käytössä. Jonnekinhan ne teokset on varastoitava, taiteilija toteaa.

Seinille on ripustettu maalauksia ja eri tekniikoita yhdistelemällä tehtyjä teoksia viime vuosilta. Tänä vuonna on syntynyt sarja valokuvan ja maalauksen yhdistelmiä. Toisissa teoksissa Paju on yhdistellyt serigrafiaa ja maalausta samaan tapaan kuin parissa Taidelainaamostakin löytyvässä teoksessaan (Kassiopeijan bakkanaalit ja Kassiopeijan bakkanaalit II). Lisäksi hänen työhuoneeltaan löytyy vesivärimaalauksia. Paju kokeilee monenlaista, se pitää tekemisen mielenkiintoisena.

Yhteistä näille eri keinoin toteutetuille teoksille on ainakin ääriviivan käyttö, kirkkaat ja selkeät värialueet sekä surrealistiset aihevalinnat.

Taiteilijalla on ollut nyt useamman kuukauden mittainen tauko työskentelyssään. Mielessä on kuitenkin paljon uusia ajatuksia ja ideoita. Tiedossa on myös uusien välineiden ja tekniikoiden kokeilua: puunveisto ja digitaalinen piirtäminen, ja täysin uutena tekniikkana perehtymistä odottaa grafiikan klassikkomenetelmä puupiirros.

Pajun aikaisemmat puuveistokset ovat olleet suurikokoisia ja moottorisahalla veistettyjä. Seuraavat tulevat olemaan pienempiä ja niitä varten hänellä on jo hankittuna uudet taltat. Hän mainitsee puun olevan armoton materiaali, sillä kerran poistettua puunpalaa ei enää saa kiinnitettyä uudelleen.

Myös maalaus akryylilevylle on tietyllä tapaa armoton tekniikka. Siinäkään teoksen korjailu ei ole mahdollista, päälle ei voi maalata. Moni lainaamon kävijä onkin ollut kiinnostanut Pajun maalausten syntyprosessista. Akryylilevylle tehtyjen maalausten pinta on miltei epätodellisen sileä. Miten nämä on siis tehty? Maalausjärjestys on käänteinen, eli ensiksi maalattu tulee näkymään teoksessa päällimmäisenä, heti akryylipinnan alla. Hän kertoo maalaavansa ensin ääriviivat, joiden jälkeen tulevat värit.

Paju kertoo, että töissä näkyvät vaikutteet hänen mielenkiinnonkohteistaan, joita ovat muun muassa progressiivinen musiikki, scifi ja surrealismi. Teostensa yhdistäväksi elementiksi hän mainitsee sarjakuvamaisuuden ja ”maxernstmäisen horisontin”. Sen syvällisemmin taiteilija ei lähde teostensa sisältöjä avaamaan, vaan luottaa katsojan itsenäisiin tulkintoihin.

  

Vuodesta 2015 lähtien Atte Pajun vastuulla on ollut myös Parikkalan patsaspuisto. Sen hoitamisesta on tullut hänelle taiteen tekemisen lisäksi toinen työ. Patsaspuistosta kuuluu nyt iloisia uutisia, sillä viime keväänä puistoon kohdistuneen ilkivallan jälkeen patsaat on saatu kunnostettua ja paikalliset yritykset lahjoittivat puistoon valvontakamerat.

Atte Pajun työhuoneella lokakuussa 2020.Atte Pajun teoksia taidelainaamossa:
http://www.e-ktaidelainaamo.fi/category/taiteilija/paju-atte/

Posted by in Blogikirjoitus, Yleinen

Annina Kettunen, Kokemus + keho -sarja

Annina Kettusen pienissä posliiniveistoksissa jätetään kiinnostavalla tavalla paljon katsojan ajatuksen täydennettäväksi. Muodot ovat viitteellisiä, mutta silti tuttuja ja tunnistettavissa. Lasitettu musta posliini luo kauniita, vaihtelevia pintoja ja värejä. Syysauringon paistaessa sisään Taidelainaamon ikkunasta veistosten pinnoille syttyy vielä uusia vivahteita.

Annina Kettunen, 5 kpl veistoksia Kokemus + keho -sarjasta (2018)

Toisiinsa kietoutuneet ihmishahmot ovat kuin muistutuksia läheisten ihmissuhteiden tärkeydestä, turvapaikasta muuttuvan maailman myllerryksessä. Osa sarjan hahmoista vaikuttaa olevan yksin, omaan maailmaansa sulkeutuneina. Ja kaikista näistä voi löytää vielä tuhat muutakin tulkintaa!

Annina Kettunen, 3 kpl veistoksia Kokemus + keho -sarjasta (2018)

Kokemus + keho on mielenkiintoinen veistossarja, jossa jokainen yksittäinenkin veistos kertoo omaa tarinaansa. Näiden veistosten lisäksi Annina Kettuselta löytyy Taidelainaamosta yksi kehystetty piirros. Se on nimeltään ”Hengitysharjoituksia II” ja se on koristettu lyöntimetallilla.

http://www.e-ktaidelainaamo.fi/category/taiteilija/kettunen-annina/

Posted by in Blogikirjoitus

Jussi Nykänen, Verenperintö

”Verenperintö” on yksi monista Jussi Nykäsen teoksista Kaakon taidelainaamossa.

Teoksen tunnelma on salaperäinen; samaan aikaan hiljainen ja pysähtynyt mutta toisaalta taas ikään kuin odotuksesta jännitteinen. Vaikuttaa siltä, kuin parhaillaan tai pian olisi tapahtumaisillaan jotain suurta ja samaan aikaan hyvin tuttua, arkipäiväistä. Mielikuvitusta kutkuttava teos!

 

Jussi Nykänen, Verenperintö (2011)

Verenperintö-teoksessa on yhdistelty kahta erilaista taidegrafiikan menetelmää sekä pastellia. Monotypialla toteutetuksi arvelen ainakin munankuoresta esiin pistävää putkiloa, kun taas maaston painojälki näyttää xerolitografialta. Mutta entäs se pastelli? Menetelmät sulautuvat toisiinsa saumattomasti ja niiden rajoja onkin mielenkiintoista yrittää löytää.

http://www.e-ktaidelainaamo.fi/category/taiteilija/nykanen-jussi/

Parhaillaan Taidekeskus Idässä on esillä Jussi Nykäsen näyttely ”Nahanluoja”. Näyttelyn päättymispäivänä eli tämän viikon lauantaina on mahdollista tavata taiteilijaa viimeisellä aukiolotunnilla.  Siispä: tervetuloa taiteilijatapaamiseen Idässä lauantaina 17.10.2020, kello 13-14!

Posted by in Blogikirjoitus, Yleinen